Minun tarinani
Olen Hämeenkyröstä lähtöisin oleva, Tampereen, Vaasan ja Kotkan kautta takaisin Pirkanmaalle päätynyt paperi-insinööri-hieroja sekä naprapaatti. Naprapaatiksi valmistuin keväällä 2022 ja valmistumisen myötä osoite on vakiintunut takaisin Pirkanmaalle ja Kangasalle.
​
Olen vuosimallia 1988. Vapaa-ajalla liikun monipuolisesti ja kuuntelen musiikkia. Liikuntalajit ovat vuosien aikana vaihdelleet kuntosaliharjoittelusta vapaaotteluun, maratonjuoksusta crossfittiin ja kehonpainoharjoittelusta jenkkifutikseen. Musiikkityyli sen sijaan on pysynyt vuosikaudet samana ja osuu raskaaseen heavy meteliin.
​
Nuorena tulevaisuuden unelma-ammatti ei ollut ihan vesiselvä juttu ja paperiteollisuuden pariin ajauduin lähinnä hyvän palkkauksen vuoksi ja siksi, etten halunnut lukioon. No, opiskelin insinööriksi saakka mutta paperiteollisuuden hommiin kyllästyin jo paljon ennen insinööriksi valmistumista. Lopullinen päätös alanvaihdosta syntyi, kun 25-vuotiaana insinöörinä laskeskelin että työuraa olisi jäljellä vielä sellaiset 40 vuotta..
Urheiluhierojakoulusta valmistuttuani sain työtarjouksen Vaasan Sportista, ja seuraavat kolme kautta kiersin jääkiekon kotimaista liigaa joukkueen mukana hierojana. Nopeasti kuitenkin ajatus jatko-opinnoista alkoi pään sisällä kypsyä kun tunsin etten ollut tyytyväinen omaan tietotaitooni tai osaamiseeni ylipäätään.
Naprapaattiopinnot valikoituivat lopulta paljolti niiden urheilupainotuksen takia ja edelleen tykkään toimia urheilijoiden kanssa. Opintojen aikana pääsin työharjoittelun varjolla toimimaan kahden kauden ajan osana KTP-basketin medical teamia.
​
2020 vuoden tammikuusta asti minulla on ollut oma toiminimiyritys jonka kautta tein alkuun opiskelujen ohella sivutoimisesti hierontoja lomilla ja viikonloppuisin. Valmistumisen jälkeen olen työllistänyt itseni pääsääntöisesti naprapaattina sekä hierojia kouluttamalla osana Tampereen urheiluhierojakoulun rosteria.
Työkokemuksesta ja tulevaisuuden visioista
Valmistuttuani koulutetuksi hierojaksi hyppäsin heti ns. syvään päähän eli toimin hierojana Vaasan sportin kiekko-organisaatiossa. Kiekon parissa Vaasassa työskennellessä tutuksi tuli urheilijoiden kanssa toimiminen ja urheiluseurassa toimiminen. Yhteistyö valmentajien, fysioterapeutin ja lääkärin kanssa oli antoisaa ja opettavaista vasta valmistuneelle hierojalle. Kolmen kauden aikana tuli vastaan paljon akuutteja kontaktivammoja sekä jääkiekkoilijoille tyypillisiä ongelmia - alaselkä, pakara, lantion alueen rasitusperäisiä ongelmia. Näiden hoidosta kolmen kauden aikana kehittyi jonkinlainen ymmärrys ja näkemys. Vuosia myöhemmin työharjoittelun merkeissä pääsin tutustumaan myös Porin ässien kiekko-organisaatioon ja naprapaatin työkenttään joukkueessa. (Sivuhuomautuksena mainittakoon että ässien voittoprosentti kun olen itse ollut penkin takana on tasan 100 %. )
Koripallon puolella KTP basketin taustajoukoissa nilkkavammat ja alaraajan lihasvammat tulivat tutuiksi. Jääkiekkopäiviini verrattuna pääsin hyödyntämään jo syvempää osaamistani diagnostiikka ja kuntoutuspuolelta ja hoidot sisälsivät muutakin kun pehmytkudoskäsitelyjä ja teippausta. KTP basketin komennuksessa oli erityisen mahtavaa myös tutustuminen itselle täysin uuteen, hienoon lajiin.
Naprapaatiksi valmistuttuani olen toiminut yksityisellä sektorilla ja hoitanut paljon erilaisia ihmisiä. Asiakkaitani ovat olleet mm. työterveyspotilaat, aktiiviliikkujat, sohvaperunat, eläkelläiset ja toki myös urheilijat. Olen myös päässyt olemaan mukana hierojaopiskelijoiden kouluttamisessa osana Tampereen urheiluhierojakoulun rosteria. Siellä olen ohjannut työharjoittelua sekä vetänyt teoria- ja käytännön opetusta. Syksyllä 2023 aloitin fysioterapiaopinnot työn ohessa, monimuotona.
​
Jonkinlainen unelma jossain kohtaa uralla olisi päästä mukaan Suomen maajoukkuetoimintaan. Lajilla sinänsä ei ole niin väliä. Kotoa löytyy jo kolme kappaletta Vaasan sportin pelipaitoja ja yksi KTP basketin pelipaita muistoina ja tietysti koko joukkueen nimikirjoituksilla. Mukavaa olisi jos näiden viereen saisi joskus ripustaa sinivalkoisen paidan muistoksi työrupeamasta, kaudesta, turnauksesta tai kisoista.
​
Minulla on aina halu mennä eteenpäin, kehittyä ja oppia lisää. Uskon vakaasti elämän mittaiseen oppimiseen ja siihen, että näissä hommissa ei ole koskaan täysin valmis tai kaikkitietävä. Ihmiskehossa riittää loputtomasti opiskeltavaa. Ajatus onkin jossain kohtaa lähteä Suomen dryneedling yhdistyksen mukana pitkästä aikaa ruumiinavaukseen näkemään ihan oikeaa ihmisanatomiaa pintaa syvemmältä. Suomen naprapaattiyhdistyksen järjestämät koulutuspäivät ovat taatun laadukkaita ja ylipäätään erilaisissa lyhyemmissä koulutuksissa ja kursseissa vallitsee runsauden pula.
Mikäli koulutushommia saa jatkossakin tehdä niin ehkä joskus tulevaisuudessa sillekkin puolelle voisi olla järkevää hankkia pätevyys.
.jpeg)
Paria itse napsimaani kuvaa lukuunottamatta tämän sivuston kuvat ja kuvankäsittelyn ovat hoitaneet veljekset Aleksi ja Tuomas Salonen